Hyvin Läpsitty Takapuoli: Pysy Perheen Sisällä Osa 5

Päiväsaikaan annettu piiska merkitsee piiskaa yöllä

Koska Marlena oli saanut piiskaa päivällä, hän saisi piiskaa myös yöllä. Rose oli koko päivän maininnut, että Marlena saisi piiskaa ennen nukkumaanmenoa. Rose oli koko päivän kysynyt Marlenalta, olisiko piiska riittävä rangaistus poikkeuksellisissa olosuhteissa. Joka kerta Marlena oli kohteliaasti kieltäytynyt saamasta enempää piiskoja.

Päivän päätteeksi Rose ja Marlena olivat olohuoneessa lukiessaan, kun Rose sulki kirjansa dramaattisesti. “No niin!” hän sanoi,

“On aika luvatulle piiskalle.”

Marlena aneli, ettei Rose veisi häntä yläkertaan piiskattavaksi. Eikö hän ollut oppinut tapauksensa jo kaikista saamistaan piiskoista? Mutta Rose oli tiukka, säännöt olivat säännöt, eikä niitä voisi hylätä niin helposti. Hän huomautti, että kenties Marlenan aivot asuivat väärässä ruumiinosassa, ja vanhanaikainen alushousut pois -paljaalle-pakaroille -piiska saattaisi olla juuri se, mitä tarvittiin opetuksen lopulliseen istuttamiseen. Ja koska Rose oli muistutellut siitä koko päivän, näytti siltä että nuoremmalla naisella oli valitettavan lyhyt muisti. Kummassakin tapauksessa paljon ratkeaisi lämpimällä istuimella!

Marlena johdettiin sitten rannetta pitkin yläkertaan, tuntien itsensä taas erittäin tuhmaksi nuoreksi tytöksi. Makuuhuoneessa hänet pakotettiin riisutumaan täysin saadakseen nuhteensa. Mutta ennen kuin hän sai paljon pelätyn pakaroiden parkitusta, Rose lähti huoneesta tekemään itselleen kuumaa kaakaota. Ei kuitenkaan ennen kuin kieltänyt Marlenaa liikahtamasta sängyn edessä odottaessaan.

Kun Rose oli poissa valmistelemassa kaakaotaan, Marlenalla oli paljon aikaa muistella miten oli päätynyt tähän ikävään elämänvaiheeseen. Yrittipä hän kuinka, ei päässyt eroon tunnetusta kauhun tunteesta. Tieto väistämättömästä piiskasta vain vahvisti hänen ahdistustaan. Ja viileä tuuli, joka hulmusi hänen paljaan ihoaan, ei tarjonnut lohtua tiedosta, että pian hän olisi taas ylösalaisin, jalkoja huitoen Roosen polvella.

Kun Rose palasi, Marlena oli suunniltaan. Nuhteet menivät ohi sumussa. Hän pystyi ajattelemaan vain sitä, mikä oli tulossa. Ja kun hän sai siinä epäilystä piittaamattoman paljaalle-pakaroille -piiskan, se oli melkein helpotus. Melkein.