Dolly on tottunut saamaan tahtonsa läpi Isin kanssa, ollen pilaantunut, oikeuksistaan varma kullanmuru, joka räpyttelee ripsiään ja välttelee seuraamuksia. Ei enää. Hän on ajanut Isin ylellisen autonsa betoniporsaan päälle, jättäen syvän lommon, pitkän naarmun ja särkyneen ajovalon. Tiukan läksyttelyn jälkeen hän kiskaisee Dollyn syliinsä ja alkaa piestä tätä tiukkojen shortsien päälle. Se ei kuitenkaan vaikuta riittävältä, joten hän vetää shortsit alas ja aloittaa kovan, hellittämättömän käsiselkäsaunan Dollyn paljaalle takapuolelle. Isku iskun perään laskeutuu väriskelevälle pakaralle, ja Dollyn itku voimistuu samalla kun hänen poskensa palavat punaisina. Mutta kun hän valittaa ja kiistelee kyyneleidensä läpi, Isi päättää, että on aika jotakin pahempaa. Kasvot sängyssä ja jalat täristen Dolly kuulee pelottavan äänen, kun Isi avaa vyönsä. Nahka puraisee rangaistuun lihaan terävillä, polttavilla piiskeillä, joista jokainen repii esiin uuden huudon. Pakoa ei ole. Eikä ole makeaa puhetta, joka pelastaisi hänet nyt. Lopussa Dolly itkee ja on täysin alistuva – oppien kovan totuuden, että jopa Isin suosikkitytön on maksettava hinta.